sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kun maailmani muuttui


Mietin pitkään kirjoitanko tästä ollenkaan. En vieläkään tiedä onko se hyvä vai huono.

Mutta kun sivusin asiaa jo aikaisemmin, tietäessäni vähemmän ja kirjoitan blogia myös omien ajatuksieni jäsentämisen takia, jotenkin tuntuu että on pakko. Ja ehkä tämä puhdistaa vähän ilmaa ja on helpompi hengittää. Näin saan tämän käsiteltyä loppuun. 

Tarinassa on aina kaksi puolta, tämä on minun puoleni.



Elämäni kääntyi päälaelleen, kun hän ilmoitti elokuussa lähtevänsä ja aloittavansa elämän yksin. Yhtäkkiä, ilman ennakkovaroitusta.

Olin surullinen, pettynyt ja vihainenkin. Syytin itseänikin. Olin luullut, että jos ja kun meillä on ongelmia, yritämme päästä niiden yli yhdessä. Mielestäni meillä oli paljon hyviä hetkiä, olin antanut ammattitaitoni hänen uuden uransa käyttöön ja ajatellut, että teemme yhteisen hyvän takia yhdessä töitä, olemme tiimi. Viime aikoina vaan muiden tapahtumien, kuten läheisen vakavan sairauden takia parisuhde jäi vähän jalkoihin, mutta olin luottanut perheeseemme ja että pääsemme vaikeidenkin aikojen yli. Yhdessä.

Lähtöilmoituksen jälkeen ajattelin, että tämä on raastavan surullista, mutta on hyvä jos hän haluaa selvittää itseltään yksin mitä haluaa. Ja ehkä tässä on vielä mahdollisuutta.

Jäin lasten kanssa ja aloin yksin järjestellä eroa. Isä tapasi lapsiaan säännöllisesti. Ajattelin, että kunhan olemme hänen kanssaan avoimia toisillemme ja yritämme saada vanhemmuuden toimimaan, niin saamme kaiken onnistumaan edes kohtalaisesti. Rehellisesti keskustellen.

Tässä kävi toisin. Sain tietää, että asiat eivät olleetkaan niin, kuin minulle kerrottiin. Hän ei lähtenytkään yksin, vaan toisen luo. Kesäsuhde, jonka minulle sanottiin olevan jo loppu. Sain tietysti muilta kuulla että asia ei ollut näin. Kaikelta putosi pohja. Hän lähti toisen kanssa ilman vastauksia ja rasitteita. Minulle jäivät vanhan suhteen arki, taloudelliset ja henkiset taakat.

Omasta mielestäni pitkä parisuhde on paljolti tahdon asia. Pitkä parisuhde, varsikin lapsilla varustettuna on välillä haastava, sen tietävät kaikki siinä olevat tai olleet. Arki on välillä vaikeaa, työ, lapset ja kaikki muu vastuu ja säätö imee mehut ihmisestä, niin että toisen läsnäolo välillä jopa ärsyttää. Kukaan ei ole täydellinen, sen huomaa kyllä pitkässä parisuhteessa. En minäkään.

Silti. Se ajatus, ettei joku halua korjata yhdessä missään vaiheessa mitä oli ja on, sattuu sydämeeni. Ettei suhteelle anneta mahdollisuutta selviytyä. Että toinen ottaa hyvän vastaan mutta ongelmien tullessa kun tahtoa yhteiseen tarvitaan, niin sitä ei löydy, vaan toinen lähtee, mieluummin vaihtaa toiseen, koska se on helpompaa, niin arkea ja kaikkea pääsee pakoon.

Vaikeinta on ymmärtää, miten toinen ei olekaan se, joksi häntä luulin. Suhde ja perhe, joka minulle ja lapsille oli tärkein, ei ollutkaan hänelle sitä. Rakkaus, luottamus, arvostus ja yhteiset tavoitteet eivät merkinneet sitä samaa kuin minulle.

Tältä tuntuu kun koko maailma muuttuu.

Nyt vaan täytyy rakentaa kaikki uudestaan. Pikkuhiljaa.

Kyllä se onnistuu.

14 kommenttia:

  1. Mä en voi sille mitään, että ihmettelen miten perheensä selittelemättä ja vastuuta ottamatta jättäneet voivat hypätä uuteen suhteeseen. Tai siis, sen ymmärrän että he nimenomaan voivat vain kääntää sivua, mutta ajatus siitä, että uusi suhde ottaa vastaan paketin, joka voi hetkenä minä hyvänsä kääntää selkänsä on absurdi. Kun ikää on tullut lisää, tiedostaa sen että toista ihmistä ei voi muuttaa, uuden suhteen tarjoama rakkaus ei paranna yhtään ketään ja usein se seuraava suhde on vain pakopaikka, kun ei osata keskustella ja käydä läpi edellisen suhteen ongelmia. Ongelmia, joita jokaisessa parisuhteessa on taatusti joskus.

    Oon tosi pahoillani, että teille kävi näin. Oon myös todella pahoillani, että joku toinen nainen ottaa riskin tulla jätetyksi juuri samalla tavalla.

    Se mistä en ole pahoillani on se, että sinä selviät ja sun elämään tulee upeita juttuja nyt ja jatkossa!

    VastaaPoista
  2. Paljon voimia Aniko! Olet supernainen!

    VastaaPoista
  3. Niin pahoillani, Aniko. Naputtelin tähän ensim kaikkea, mutta parempi vaan ku laitan❤️

    VastaaPoista
  4. Voimia, Aniko! ❤ Cilla

    VastaaPoista
  5. Moi Aniko. Onpa todella ikävä kuulla tämä uutinen. Voisinpa jotenkin keventää taakkaasi. Alusta aloittaminen on työläs juttu, mutta sinä selviät siitä! Sitä en epäile yhtään. Ja elämä tarjoaa sinulle takuuvarmasti vielä paljon kaikkea ihanaa. Olet hyvä tyyppi❤

    VastaaPoista
  6. Tämä on itsellenikin tapahtunut - mutta ilman lapsia. Näen kuitenkin niin paljon yhtäläisyyksiä omissa ajatuksissani siitä, että minä luulin että jos jotain on pielessä, siitä keskustellaan. Siinä vaiheessa kun pakkaan sekoittaa kolmannen osapuolen, ei enää tiedä oliko suhteessa jotain korjattavaa minkä takia hakeutuu helpommin muualle (koska se on helpompaa kuin keskusteleminen vaikeasta asiasta vaikka ei sitä sillä tavalla sinä hetkenä mieti) vai löytyikö muualta todellakin jotain yllättäen "elämää suurempaa". Toisen on myös niin paljon helpompi lähteä kun on jo ehtinyt miettiä kaiken, suunnitella, prosessoida ja sen lisäksi vielä löytänyt toisen joka tukee ja nostaa itsetuntoa.

    Uskon siihen, että uusiin ihmisiin voi rakastua - elämä voi muuttua, mutta se miten päättää kohdella ihmistä, jota on sanonut rakastavansa ja tukevansa, on se mikä jäi minulle syväksi arveksi vanhasta suhteesta. Ei se että hän rakasti uutta ihmistä.

    Onneksi välillä näkee myös kun ihmisten elämät muuttuvat, mutta muutokset onnistutaan tekemään niin että kaikilla osapuolilla on oikeus keskusteluun ja arvostukseen. Myös se että ymmärretään oma vastuu. Näin voi myös uusioperheet nauttia uusista perheenjäsenistä ja lapsetkin saada uusia, tukevia aikuisia elämäänsä.

    Selviät kyllä - muista olla itsellesi armollinen ja uskalla prosessoida asiat. Rakkautta.

    VastaaPoista
  7. Miksi koko elämä pitää olla somessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidäkään, eikä minullakaan ole. Ja jokainenhan voi valita ne asiat joista someen kirjoittaa ja toisaalta ne joista lukee somessa. Tämä blogi on sekoitusta ruuasta, elämästä, lapsista ja matkailusta, joten niitä aiheita täältä löytyy.

      Poista
    2. Ei pidäkään, eikä minullakaan ole. Ja jokainenhan voi valita ne asiat joista someen kirjoittaa ja toisaalta ne joista lukee somessa. Tämä blogi on sekoitusta ruuasta, elämästä, lapsista ja matkailusta, joten niitä aiheita täältä löytyy.

      Poista
  8. Mitä ihmettä?! En lue koskaan blogeja, ja sitten kun vahingossa eksyn, löydän a) jotain näin hienoa ja b) OMAT, lähes viiden vuoden takaiset erotuntoni ja hämmästelyni Anikón kirjoittamina! Anikó, meille kävi lähes täsmälleen noin ja jäin yksin kolmen lapsen kanssa, kun toinen loikkasi helpompaan onneen ja pikaisiin naimisiin 'vain ja pelkästään työkaverin' kanssa. Olen selviytynyt hienosti ja voin olla siitä ylpeä, vaikka edelleen jokin pieni osa jäytää sisimmässäni noita samoja kipuja, joista kirjoitit. Elämä ei ole aina reilua, mutta vahvat jaksaa! Toivotan sinulle Anikó voimia, täällä toinen samanlainen tsemppaa sinua. :) -Suvi-

    VastaaPoista
  9. Voimia Anikólle! Sinä olet Radio Helsingissä tutuksi tullut ja sittemmin myös tämän blogin kautta tuonut paljon iloa meidän pienen perheen elämään. Sinä jos joku tulet tästä voittajana ulos, sinulla on ihanat lapset, aurinkoinen luonne ja hyvä tukiverkko. Katkeruus ja pettymys häviävät joskus aikanaan ja jotain uutta parempaa on tiedossa.

    VastaaPoista