Kävimme katsastamassa panimoravintola Bryggerin Viron Pienpanimoviikot yhdessä Pekan ja Noran kanssa. Siis syömässä ja juomassa. Samalla laskimme, että olemme viimeksi olleet näin aikuisten kesken ulkona noin kahdeksan vuotta sitten, ennen skidien syntymää. Huh, huh. Päätimme, että seuraava kerta olisi hieman pienemmällä aikavälillä.
Kokonaisuudessaan Viron Pienpanimo-viikoista voisi sanoa, että vaikutuin virolaisesta oluttarjonnasta. Hyviä oluita, paljon puhtaita makuja sekä todella hauskoja ja erilaisia etikettejä. Mikan yksi valinta oli Õllenautin Humala Padrum American IPA jossa jenkkimäisyys todella oli silmään pistävä. Aika perusIPA, mutta hyvä omassa luokassaan.
Teen töitä itse oluen perissa ja olen mukana usein myös etikettisuunnittelussa joko kommentoijana tai ihan vastaavanakin. Olen itse tarkka myös vapaa-aikanani oluiden ja muidenkin juomien etiketeistä, ja valitsen juotaviani myös niiden perusteella. Tämän Viron kattauksen perusteella voisin sanoa, että lahden takana ollaan huomattavasti edellä etikettisuunnittelussa kun verrataan suomalaisiin olutetiketteihin. Suomalaiset olutetiketit ovat usein joko hyvin perinteisiä (nimi keskellä ja perusheraldiikka sivulla), vähän tunkkaisen hassuja, piirrettyjä sisäpiirivitsejä tai sitten muista maista aika selkeästikin kopoituja. Vähän yleistäen, näin on monasti sekä isoilla, että pienillä panimoilla. Usein suomamaiset etiketit ovat myös hyvin tummia perusväritykseltään, joten ravintolassa niitä on vaikea lukea ja vielä vaikeampi erottaa kaapista. kertooko sitten kansanluonteesta, en tiedä.... :).
Myynnissä olevien virolaisten oluiden etiketit olivat pääsääntöisesti erottuvia, toisistaan poikkeavia ja idearikkaita. Tykkäsin. Panimoilla oli oma, selkeä linjansa. Hyvähyvä.
Hanaoluista maistoin sekä Põhjalan Virmalised IPAa että saman panimon Uus Maailm West Coast Wheat Alea, joista voiton vei IPA. Jenkkityylinen, mutta todella raikas ja hyvä IPA, jota join aperitiiviksi onnellisena. Wheat Ale oli minun suuhuni vähän liian yksiulotteinen humala-arominen, mutta tasaantui alkuruuan kanssa miellyttäväksi.
Oluista oli mistä valita. Tosin jos näitä herkkuja haluaa maistaa, niin kannattaa mennä kipinkapin käymään Bryggerihin, koska oluita meni kuulemma kovaa vauhtia. Katso kaikki oluet (klik)
Paljon oli IPA-oluita, joihin olen vähän nyt kyllästynyt, mutta onneksi Mika joi niitä, joten pääsin maistamaan, kun tilailin itse muita.
Bryggerissä oli myös erillinen Vironviikot-menu, mutta minä rakensin oman ruokakokonaisuuteni. Alkuun riimihärkää, pikkelöityjä tatteja ja parmesankastiketta. Juomaksi se Wheat Ale, joka sopikin hyvin. Pekka ja Nora söivät skagerin ja lohta, jonka kanssa meni hyvin talon oma Citra, raikkaan kevyt vehnäpohjainen ale.
Välijuomaksi Mika otti Pohjalan Topelt Nelson DIPAn, joka oli humaloitu pelkästään yhdellä lempihumalallani, uusseelantilaisella nelson sauvinilla. Olut olikin hyvä taas lajissaan, mutta erikoispisteet painiaiheisesta etiketistä ja nimestä. Nerokasta.
Pääruuaksi söin lohta, sitruunaruohovoikastiketta ja kasviksia. Juomaksi sitä Virmalud IPAaa, joka kruunasi annoksen. Muut söivät superpehmeää karitsan entrecoteta, johon ei tarvinnut paljoa veistä käyttää. Kuulemma sen seuraksi kävi hyvin Bryggerin oma Kanttori Dubbel, joka oli makean pehmeä, ja toimi hienosti karitsalle, sen seurana olevalla (ihanalle) selleripyreelle ja rosmariini&punkkukastikkeelle. Sama olut toimisi ihan varmasti myös punkun sijasta kastikkeessa.
Illallinen lopetettiin portterisuklaakakulle, jota olen Bryggerissä syönyt jo niin monta kertaa, mutta valitsen sen aina uudestaan. Nyt seurana oli mallasjäätelöä, joka maultaan muistutti Kanttori-olutta. Hyvää.
Itse otin jälkkärin kanssa Bryggerin Barley Wine, joka on hyvää, mutta voiton vei Mikan valitsema imperial stout, yli 13% Põhjalan Pime Öö. Voi herranjumana, miten oli hyvää. Portviinimäinen koostumus, täyteläisen, makea tuhti maku oli täydellistä sekä jälkkärin kanssa että digestiiviksi sen jälkeen. Aika kova olutkateus iski. Onneksi Mika antoi meidän muidenkin maistaa, reilu jätkä kun on.
Illallisen jälkeen minä säntäsin kotiin nukuttamaan skidejä, Mika taas piti panimokierroksen Noralle ja Pekalle Donut Islandin kotimanimossamme. Kivaa oli!
Viron Pienpanimoviikot Bryggerissä 14.3. asti.
Ps. Lehdistötilaisuudessa kävi mm. Tuopillinen-blogi (klik)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti