torstai 7. joulukuuta 2017

Perheestä, suhteista ja muusta tärkeästä


Eilen istuessani ison unkarilaisen perheeni kanssa päivällisellä jäin miettimään, miten kaikenlaisia ihmisuhteita sanaan perhe kiteytyy ja miten erilailla ihmiset arvottavat ja määrittävät perheen.


Minulle perhe on ollut aina tärkeä ja läheinen. Niin lapsuusperhe kuin itse perustettu perhe. Lapsuuteni oli onnellinen ja perheeni hyvin läheinen toisilleen. Tämä läheisyys näkyy vieläkin. Emme niinkään toistele rakastavamme toisiamme, koska se ei ole tarpeen vaan itsestään selvää, mutta vietämme aikaa paljon keskenämme(kaikki kesälomatkin) välillä vaihtelevinkin kokoonpanoin ja autamme toisiamme miten pystymme. Välillä tietysti kiistelemme ja arvostelemme toisiamme, mutta se kuuluu asiaan, kun olet tarpeeksi läheinen toiselle. Onnea on, että molemmat veljeni ovat valinneet kumppanin samantyyppisistä perheistä, joten kahden kälyn lisäksi olemme päässeet myös sisälle kahteen läheiseen perheeseen.  Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että kaikille perhe ei ole niin tärkeä ja kaikki perheenjäsenet eivät ole läheisiä toisilleen. Silti itse uskon, että hyvä perhe on nimenomaan voimavara, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.Ymmärrän toki, etteivät kaikki perheet ole hyviä perheitä,vaan osassa ongelmat ovat isoja. Onneksi minulla ei ole niin.

Yksi tärkeä osa perhettä minulle on sisaruussuhde. Se on monelle elämän pisin ihmissuhde ja toivottavasti minulle myös. Kahden veljen isosiskona voin sanoa, että onnellinen lapsuus on pitkälti myös sitä, että on aina ollut leikkikavereita kotona ja on voinut aina luottaa, että yhdessä hoidamme asiat, vaikka välillä on riidelty kovastikin. Kun toisen kanssa on ollut sama kaveripiiri ja toinen on taas hieman nuorempana hengaillut matkassa, meille on myös tullut toistemme kaverit hyvin tutuksi, ja sitä kautta saa omaakin kaveripiiriä laajemmaksi. Vietämme veljiemme kanssa yhteisiä juhlia myös ilman edellistä sukupolvea ja meillä on oma huumorintaju, joka sisältää lainauksia mm.  Spies Like Us-leffasta, osaamme ulkoa Star Wars-kohtauksia ja jaamme yhteisen rakkauden Van Damme-elokuviin. Tiedän, että voin aina tukeutua veljiini ja he minuun, niin isoa asiaa ei ole, ettemmekö voisi sitä yhdessä handlata. Toivon hartaasti, että omien lasteni sisaruussuhde säilyy yhtä läheisenä kuin minun veljieni kanssa.

Perheeseen kuuluu myös suhde omiin vanhempiin ja varsinkin sen kehittyminen kasvaessa. Minulla on äiti ja jo edesmennyt isä, joiden ansiosta elin hyvän lapsuuden ja nuoruuden, sain rautaisen itsetunnon ja tunteen, että voin tehdä mitä tahansa ja onnistua.  Kun kasvaa, huomaa että joidenkin lapsi-vanhemmuussuhde kehittyy kasvamisen myötä, toisten suhde jää taas sinne lapsi-aikuinentasolle. Tämän suhteen kehittyminen on minusta nimenomaan vanhemmista kiinni, koska kasvava nuori on ehdottomampi ja lähtevämpi osapuoli. Voin sanoa, että oma äitini on sekä lapsena että nyt tehnyt kaiken, että suhteemme kehittyisi. Vietän edelleen paljon aikaa äitini kanssa ja toivon saavani viettää vielä pitkään. Haluan siirtää eteenpäin omien vanhempieni mallin perheeseen, sen että lapseni oppivat miten kaikki on mahdollista, miten perhe on oman jaksamisen kannalta tärkeä, ja sen miten kotiin saa aina tulla, vaikka on tapahtunut mitä. Näin meilläkin oli (koko myrskyisän teini-iän aikanakin).  Teemme lasten kanssa paljon asioita yhdessä, juttelemme joka ilta ja nukutan heitä edelleen kädestä pitäen, koska haluan että yhteys säilyy. Uskon juttelun ja kosketuksen voimaan lasten kanssa.

Sitten on tietysti se parisuhde, joka on jokaisen perheen kulmakivi. Parisuhdehan muodostaa perheen. Itse en pitkään miettinyt edes perheen perustamista, vaan vasta kun tapasin oikean henkilön. Perheenperustamishalu ja vauvakuume tulivatkin silloin vahvana ja olin varma, että tässä on meidän perheemme. Kahden lapsen jälkeen tuli vielä yhteinen työtavoitekin. Tunsin, että olemme hitsautuneet perheenä yhteen ja pystymme kokemaan myös huonoja aikoja, koska niitäkin tulee, kun vaan tahdomme olla yhdessä ja yritämme tehdä kaiken sen hyväksi. Tähän uskoin ja uskon yhä. Omassa lähipiirissäni on paljon pitkään yhdessä pysyneitä pareja ja ihailen sitä, miten ihmiset yhdessä kohtaavat vaikeuksia, suhdekriisejä tai muita huolia ja haluavat selvitä niistä yhdessä, koska parisuhde ja perhe on heille tärkeä. Ihailen myös ihmisiä, jotka osaavat yhdistää työn sekä parisuhteen ja pitää edessään yhteiset avoitteet. Siinäkin se tahto on tärkeä. Aina ei yhdessäpysyminen onnistu, mutta jos on tahdottu ja tehty kaikki voitava, niin erokin on helpompi.  Elämäni suurin pettymys on, kun huomasin, että kaikki eivät jaksa yrittää tai tahtoa. Kaikille parisuhde ja perhe eivät ole niin tärkeitä, että niiden eteen kannattaisi tehdä töitä.

Olen viime aikoina puhunut perheestä ja suhteista monessakin yhteydessä. Podcast-sarjassa Elsan ja Anikon Kupla puhuimme parisuhteista ja eroista, asia joka koskettaa minua tällä hetkellä. Podcast kannattaa kuunnella tästä.

Minulla oli olutohjelma Kippiksessä aiheena perhe ja työ, ja tätä perhe-asiaa lähestyimme kahdeltakin kantilta. Sisaruussuhteista ja työstä oli puhumassa Jukka Karlstedt, joka pyörittää Kanavan Panimoa yhdessä veljensä Janin kanssa. Parisuhteesta ja työn yhdistämisestä puhui Pyynikin Käsityöläispanimon Jenni Pere. Olin vaikuttunut molempien puheista, Jukan sanoissa tunnistin oman mutkattoman suhteeni veljiini ja Jennin sanoista olin melkein kateellinen, koska niin minä olin oman parisuhteen ja työn yhdistämiseni kuvitellut. Tämä jakso kannattaa kuunnella, vaikka ei oluesta välittäisikään, koska perhepiirissä yrittäminen ei katso alaa. Voit kuunnella jakson tästä. 

(Kuvan minusta, Oimutsimutsi-Elsasta ja skideistä on ottanut ihana Maarit Vaahteranoksa.)

maanantai 4. joulukuuta 2017

Olut ja ruokamenu Suomi 100-juhlapäiväksi


Tein ehdotuksen siitä, mitä minusta voisi syödä Suomen 100-vuotispäivänä. Kokosin tähän sellaisia reseptejä, joita tekisin jos en menisi omalle mamalle syömään valmiiseen pöytään.

6.12. Suomen satavuotispäivänä alkuun voisi juoda shampanjalaseista kotimaista gose-olutta, joka sopii todella hyvin viileänä aperitiiviksi. (Erilaisia hyviä oluita aperiiiviksi on muuten laaja valikoima Pien-olutkaupassa. On siellä sitten muutakin hyvää).

Sitten alkuruuaksi tästä fenkoligraavattua lohta vaikka saaristolaisleivällä, niin saa vähän jo joulufiilistäkin. Kannattaa myös kokeilla pintapaistaa tuo lohi, siitä tulee ihanaa! Juomaksi kotimaista lager- tai pils-olutta, vaihtoehtona joku kiva hapan saison tai kevyt vehnäolut.

Pääruuaksi taas stoutmarinoitua sisäfilettä, sienisipulikaramellia ja yrttipaahdetut perunat. Juomaksi hyvä imperial stout.


Jälkiruuaksi sitten Linnanjuhlien katsominen, suomalaista sinihomejuustoa ja kotimainen tupla IPA. Naposteluun Omareita ja mikä tahansa hapanolut.

Sitten voikin vatsa täynnä tuijotella niitä kahta kynttilää ikkunassa samalla kun Suomi täyttää 100 vuotta.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Pullaa ja kaljaa


Kohta on taas tulossa vakavaa asiaa blogiin, joten sitä ennen on hyvä vähän kevennellä lempiaiheellani oluella ja ruualla.

Olen viime aikoina puhunut pyynnöstä paljon oluen ja jälkiruokien sekä oluen ja makeiden herkkujen yhdistämisestä, joten ajattelin jakaa yhden suosikkiyhdistelmistäni aiheen tiimoilta täälläkin.

Rakastan olutta ja rakastan pullaa, joten olen jo pitkään suomalaisittain kerettiläisesti skipannut kahvin(vaikka rakastan kyllä kahviakin) ja juonut pullan kanssa kaljaa. Mutta ei mitä tahansa olutta, vaan tietyt oluet menevät juuri pullan kanssa erinomaisesti.

Joten katsotaan, mikä oluet menevät pullan kera?



Lempipullani on korvapuusti, joten keskitytään siihen. Tiedättehän, pehmeä ja voinen, kinuskisen sokerinen ja kanelinen herkku.

Sen kanssa sopivat hyvin tuhdit imperial stoutit (tässä Põhjala Pimeöö Islay BA), joissa on makeutta ja paahteisuutta. Korvapuusti leikkaa liian tuhtiuden oluesta ja olut huuhtelee puustin rasvan suusta. Kaneli sopii erinomaisesti myös tuhdin imperial stoutin makuun. (Ohranan ravintolapanimo ja panimo Hiisi ovat muuten panneet yhdessä india porter-oluen, jossa käytettiin 100 korvapuustia itse oluen valmistamiseen. Hyvä olut se on, mutta en osaa vieläkään päättää, onko tuo korvapuustien törkeätä tuhlaamista. Olutta voi olla vielä Ohranassa jäljellä, kannattaa käydä katsomassa).

Hyvä korvapuustiolut on myös hedelmäinen, vahva belgityylinen ale, kuten vaikka klassikko Leffe Blonde, jonka tykkään pullan kanssa juoda viileänä. Oma lukunsa on hedelmäoluet, joista korvapuustin kanssa menee erittäin makoisasti kirsikka- ja vadelmalambicit (Cantillonin oluet ovat tässä vakiosuosikkeja). Viinimäisen mukava yhdistelmä on Rodenbachin Caracter Rouge, kirpakan hedelmäinen olut. Liian kevyet hedelmäoluet eivät mielestäni toimi, pullassa on näes liikaa rasvaa niihin.

IPAkin sopii korvapuustin kanssa, kun oikein IPAnsa valitsee. Korvapuustin kanssa nautittavan IPA:n tulee mielestäni olla enemmän maltaisen hedelmäinen ja tuhti, ei mikään happamahko session IPA. Oma suosikkini pullan kanssa on Malmgårdin Emmer IPA tai Fuller´s IPA.

En ole itse vehnäolutfani, mutta tumma saksalaistyylinen vehnäolut voisi toimia erinomaisesti korvapuustin kanssa.  Happamat oluet ei toimineet, nyyh.

Kokeilkaa siis, pullaa ja kaljaa.



Ps. Jos olut ja makea kiinnostaa, niin keskiviikkona 29.11. on Olut ja irtokarkkitasting klo 19 hotelli Presidentissä. 5 karkkia ja 5 olutta vaan 20 euroa. Mukana lakua, toffeeta, kirpeää karaa, Hiisiä, Brewdogia ja vaikka mitä.  Liput voi ostaa tästä!

torstai 23. marraskuuta 2017

Mikä on hauskaa?



Seuraavat asiat ovat minusta hauskoja:

Kun kaksi miestä hölkkää yökahdelta vastaan räntäsateessa kun tulet baarista.

Kaikki mitä Pirjo Heikkilä sanoo. Vakavissaankin.

Noin viikon uutiset- ohjelma.

Kun lauletaan Joulupuu on rakennettu sijaan sen väännösversio Joulupuu on varastettu. (En edes osaa enää alkuperäistä, aan tuon väännösversion.).

Antti Holman Radio Sodoma-podcast.Vaikka sen kuuntelee sata kertaa, se on yhtä hauska.  

Huutokauppakeisari. Koko ohjelma naurattaa.

Joka kerta kun oma skidi sanoo reteesti: "Mä meen kuselle!"

Kun Hesa-Äijä huutaa Raitsikaaaaa!
(Tääkin on hyvä.)

50% Pieruperse-nimisen piirtäjän postit-stripeistä.

Kun isot heviäijät seisoo kadulla ja vähän pelkäät niitä. Sitten kun menet lähemmäksi, nii kuulet että ne keskustelee kasvisruokaresepteistä.

Esiintyä Musicallyssa.

Juoppohullun päiväkirja. Se alkuperäinen.

Heikki Kuulan biisi Spuge.


Lisää hauskaa settiä, viihdelistauksia ja Elsan sekä Rainen suosikit Viihde-teemaisessa podcastissa.  Elsan ja Anikon Kuplassa. Kuuntele vaikka työmatkalla, tiskatessa tai samalla kun skidit katsoo PikkuKakkosta. Et pety.

Kuvat ihana Maarit Vaahteranoksa

Ps. Näyte Pieruperseen stripeistä. Naurattaa edelleen.


tiistai 21. marraskuuta 2017

Olutta ja ruokaa kolmella setillä

Hotelli Havenissa järjestetään nykyään säännöllisen epäsäännöllisesti olut ja ruoka-illallisia. Olen haikaillut sinne pitkään ja nyt vihdoin pääsin. Illallisella on aina joku esittelemässä oluita ja kertomassa niistä. Sama henkilä on tietysti valinnutkin oluet koko menulle.

Tällä kertaa oluista oli kertomassa André Brunnsberg, kotiolutaktiivi ja oluttuomari. Oluet olivat pääosin Belgiasta, joka onkin Andrén lempiolutmaa, mutta maistettiin me muitakin. Sattumalta kävi myös niin, että illallisseura oli erittäin mieleistä, joten kaikin puolin nämä olut ja ruoka-kinkerit olivat erittäin onnistuneet.

Aperitiiviksi André oli valinnut Rodenbachin Caracter Rougen, jolla hän voitti minun ja Nellan sydämet puolelleen heti. Tämä on nimittäin eräs lempioluitani, syvän marjainen, kirpeä belgialainen sour ale. Saa Alkosta aina välillä, silloin kannattaa sitä hamstrata.




Alkuruuaksi oli  todella kaunis annos pororiimiä. Annos oli niin kaunis, että sitä oli melkein synti syödä. Söin silti. Oluena norjalaisen Nogne O:n Skog och Märk-ale, joka oli pelkästään juotuna minulle liian makea, mutta suolaisen poron kanssa aivan täydellinen. Tämä oli todella onnistunut makupari.



Pääruokana meillä oli mehevää kuhaa, tervamaustettua röstiperunaa, sieniä ja juurespyrettä. Iso ja täyttävä annos. Sen kanssa tarjoittiin minulle tuntematonta Zinnebir-nimistä belgialaista alea, joka osui nappiin pelkän kalan kanssa, mutta lisukkeet olivat hieman liian voimakkaita sille, se vähän katosi muiden makujen alle. Mutta ei hätää, koska edellisen annoksen olut sopi myös tähän (joka oli kiva meille, jotka olivat sitä vähän jättäneet).




Juustojen kanssa oli kaksi olutta, black IPA italialainen Black Hop Sun sekä klassikko, Malmgårdin Barley Wine.  Paahteinen IPA  oli kiva pelkän juuston ja vadelman kanssa, mutta barley wine vei voiton koko juustoannoksen kanssa, siinä kun oli myös makeita elementtejä.  Aivan ihanan kaunis annos syötävine kukkineen.


Varsinainen jälkiruoka oli mallascreme brulé, maitosuklaajäätelöllä ja mallasmurulla. Sen kanssa yksi suosikeistani norjalaisen Lervigin 3 Bean Stout, joka on muuten pelkästäänkin oiva jälkkäri. Yhdessä hieman ehkä raskas pari, mutta hyvä silti.



Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, André oli valinnut oivat oluet ja palvelu oli taidokasta.

Parasta oli kuitenkin seura. Kiitos kaikille. Kyllä se on niin, että hyvä seura kruunaa illallisen.

Kuuntele aiheesta myös olutradio-ohjelma Kippiksen jakso, jossa hotelli Havenin hovimestari Alexander Winberg kertoo enemmän olut ja ruoka-illallisista. 
Jos kiinnostaa osallistua hotelli Havenin olut ja ruoka-ilallisille, seuraa hotellin Facesivua!

perjantai 17. marraskuuta 2017

Mitä kaikkea sitä tekee elääkseen?

Yhteistyössä Ukko.fi ja Elsan ja Anikon Kupla.

Nykyään, kun en enää ole ollut vähän aikaan peruspalkkatyössä, moni kysyy mitä kaikkea sitä teen työkseni. Välillä ihmettelen sitä itsekin.

Hyvä esimerkki on valottaa yhden viikon työarkea.


Viime lauantaina kuvasimme uusia promokuvia podcastillemme Elsan ja Anikon Kupla.  Tämä podcast on minun ja Elsan uusi työ/harrastus, josta toivomme, että tulee isompikin osa arkeamme.

Nyt teemme podcastin viikossa, ja tuotamme siihen myös videon, koska haluamme oppia videotuotantoa. Oma youtube-kanavakin tehtiin, Elsan ja Anikon Kupla. 

Lisäksi teimme tietysti oman Facebook-sivun ja Instagram-tilin, johon päivitämme lisämateriaalia.  Tämä on työtä, josta ei kaikesta varsinaisesti voi laskuttaa ketään, mutta joka voi poikia muita, laskutettavia asioita tulevaisuudessa.




Koska omana periaatteenani on nykyään tehdä töitä vain mukavien ihmisten kanssa, ja luotan jo tuttuihin ihmisiin, että he osaavat suositella edelleen hyviä yhteistyökumppaneita, kuvasimme uusi kuvia Elsan käyttämän kuvaajan Maarit Vaahteranoksan kanssa. Ja kannatti. Ylläolevat kuvat ovat kaikki hänen.

Allaolevat kuvat ovat omiani, ja niistä näkyy selvästi sekä kuvaussäätö, perheen ja työn yhdistäminen, kahvin tärkeys sekä hauskuus, mikä meillä oli.









Kun katsotaan työviikkoani muuten, niin sama meininki jatkuu.

Maanantaina ja tiistaina olin tekemässä olutta ja opiskelemassa sitä sekä tulevaisuutta että juttua varten, pidän nimittäin Panimotyöläisen päiväkirjaa Olutpostissa. Samaan aikaan pidin kolme puhelinpalaveria erilaisista tastingeista, ja sovin pari uutta projektia.

Keskiviikkona käytiin läpi jo ollutta Olutexpoa ja suunniteltiin ensi vuotta ja tehtiin uutta podcastia(se on tosi kiva!). Juoksin kirjajulkkareihin. Illalla kirjoitin kaksi lehtijuttua ja mietin uutta ruokajuttua.

Torstaina olin ensin taas palaverissa, sitten äänitin illan Kippis-olutohjelman Radio Helsingissä ja kirjoitin lausunnon alkoholilaista. Kävin maistamassa uutta ruisviskiä Helsinki Distilling Co:lta ja syöksyin olut ja ruoka-illalliselle, josta tänään pitäisi kirjoittaa juttu.

Tänään menen maistamaan kohta Alkon uutuudet, sitten yhteistyölounaalle. Illalla pidän kaksi tastingia. Huomenna pidän Turussa tastingin ja kirjaluennon. Kirjoitan junamatkalla pari juttua ja laskutan asiakkaita sekä mietin uutta mahdollista kirjaprojektia.

Välillä tuntuu että kaikkea on paljon, mutta rakastan tehdä erilaisia projekteja ja aloittaa uusia juttuja. Rakastan työtäni.

Omalle työlleni tyypillistä on, että haluan tehdä asioita, joissa kehityn myös itse. En ole uraorientoitunut perinteisellä tavalla, tittelit ja sillä tavalla yleneminen ei ole ikinä minua kiinnostanut, vaan olen aina kokenut oman työn kehittymisen sen kannalta, onko se uutta ja opettaako se mitään. Minulle on myös tärkeää, että teen töitä hyvien ihmisten kanssa ja että töissä on pääosan aikaa kivaa. Onneksi näin on ollut suurimman osan hyvinkin poukkoilevaa uraani.

Teen myöskin paljon "tulevaisuuden töitä" eli duuneja, kuten podcastimme, josta ei välttämättä vielä makseta sen verran, että sillä elää, mutta jotka voivat tulevaisuudessa tuoda enemmän työtä. En ole tarkka tunneistani, koska rakastan tehdä töitä, ja työ- sekä vapaa-aika nivoutuukin paljon yhteen vaikka juuri podcastin kanssa, koska olemme Elsan kanssa ystäviä muutenkin. Myös oluthommissa väillä työ tuntuu vapaa-ajalta koska ihmiset ja itse duuni on niin kivaa. Koska olen käytännössä tällä hetkellä yksin kahden lapsen kanssa, joudunkin nivouttamaan kaikki duunini niin että saan hoidettua myös perheasiat- ja säädöt. Tosin rakastan olla lasten kanssa, joten ei se niin paljoa haittaa. Tässä sekamelskassa freelancerius auttaa paljon, sekä tietysti hyvä turvaverkko. Aina työ ei ole helppo, eikä mukavaa, mutta on ainakin mielenkiintoista.

Olen aika rutiinivastainen ja siksi vaikka olen free lancer, en ole vielä tehnyt varsinaista hyppäystä siihen, mikä yritysmuotoni olisi. En vielä tiedä. Enkä halua vielä huolehtia yrittäjyyden vaivalloisista puolista. Siksi olen käyttänyt tähän asti pääosin laskutuksessa Ukko.fi-kevytyrittäjyyspalvelua hyväkseni. Se on ollut helppo tapa laskuttaa kaikki duunit, ja minun ei tarvitse huolehtia mistään, mikä liittyy yrittäjyyden raskaaseen puoleen. Olen saanut keskittyä asiakkaiden hankintaan, itse töihin ja muu on hoitunut Ukko.fi:n kautta.

En myöskään olen varma, haluanko olla free lancer koko elämäni, koska olen huomannut ikävöiväni työyhteisöä kovasti, joten samalla kun arvon tulevaisuuttani, voin Ukko.fi:n kautta laskuttaa ja saan lisäaikaa mietiskelyssäni.  Oma unelmani olisi varmaan, että voisin olla osan aikaa palkkatyössä ja tehdä ylimääräisiä projekteja kuin Elsa, jonka tarinan työstä ja siihen liittyvistä plussista ja miinuksista voit lukea Oimutsimutsi-blogista.

Olen käyttänyt Ukko.fi-tä nyt vajaa vuoden ja käytän jatkossakin, niin kauan kuin tiedän, mikä tulevaisuuteni on. Voin olla free lancer olla vuoden, pari vuotta tai kuka tietää kauan. Tai sitten palkkatöissä sivuprojekteja tehden. Sehän on töissäkin kivaa, että uusia kivoja juttuja tulee aina yllättäen.

Kuuntele mitä kaikkea muuta mieltä olemme Elsan kanssa työstä ja mikä on oma ennustuksemme tulevaisuuden työlle podcastistamme.  Katso myös meidän työtä helpottavat vinkit:



Kuvien takit meille tarjosi Gudrun Sjödén.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Etukäteiskurkkaus - ravintola YesYesYes

Joskus kun vaan koputtelee oville niin näkee jotain kivaa.

Marssin Roballa töihin menossa ja huomasin että kohta Roban Macin tilalle aukeavan ravintola Yesyesyesin ikkunan sisäpuolella oli tuttuja. Koputtelin ikkunaan ja sainkin tulla sisään katselemaan, miltä tämä ensi viikolla virallisesti aukeava paikka näyttää.

Tässä siis pieni sneakpeak paikasta....
















Kokonaisuutena täytyy sanoa, että ihanan pinkki ja raikas ravintola (katsokaa sitä tapettia, OI). Omilla etiketeillä olevat viinit tulevat mm. Riikka Sukulalta ja ruoka on kasvisruokaa. Olen päässyt maistamaan jo muutamia suupaloja listalta ja voin sanoa, että halloumiranskalaiset ovat törkeän hyviä.

Nyt vaan odotellaan paikan aukeamista.... Ps. Varauksia voi tehdä jo täältä!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Maailman helpoin herkku - uunipaahdetut tomaattichipsit


Tätä olemme tehneet skidien kanssa viime aikoina. Uunipaahdettuja tomaattichipsejä. Tekeminen kestää noin 1,5 minuuttia, kypsyminen noin 1,5 tuntia, syöminen noin 2,5 minuuttia.




Ota 6 tomaattia. Viipaloi ne terävällä veitsellä erittäin ohuiksi siivuiksi. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle, niin etteivät siivut kosketa toisiaan. Laita uuniin noin 150 asteeseen ja tue puulusikalla uuniluukku hieman raolleen. Anna kypsyä kunnes rapeita. Voit kääntää siivuja välillä.

Ja nämä syödään heti. Ei tarvitse mausteita tai mitään. Tomaatin maku itsessään riittää. 

Ps. Samalla kun teet, voit kuunnella Elsan ja Anikon Kupla-podcastia nolosta kauneudesta. Tai osallistua arvontaan!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Mitä kaikkea noloa teet kauneuden eteen? Ja ARVONTA!


Kirjoitin jo kesällä kauneusnikseistä, joita kaikki tekevät, mutta mistä ei kukaan puhu. Postaus sai paljon sekä lukijoita että kommentteja, joten lupasin jakaa niitä uudelleen blogissa. Alkuperäisen postauksen ja siihen liittyvät lisävinkit näkyvätkin täällä.

Nyt käsittelelemme tätä samaa asiaa myös podcastina Elsan ja Anikon Kuplassa.  Eli vuorossa nolot kauneusvinkit. Mukana myös jeesusteippi ja pikkuhousunsuojat. Niitä voi käyttää kauneuteen. Kyllä!

Viemme keskustelussa kauneus-asiaa pidemmälle pohtimalla, miten nämä kauneusvinkit muokkaavat kauneuskäsitystä,  miksi häpeämme jotain mitä teemme kauneuden eteen, mitä häpeämme itsessämme ja mitä haluamme parantaa itsessämme niin ettei toiset edes huomaa sitä.

Tähän kuuluu myös isompana asiana oman peilikuvan hyväksyminen sellaisena kuin se on. Elsan kanssa olemme molemmat hieman pyöreitä ja molemmilla keisarileikkaus (tai minulla siis kaksi) on jättänyt jäljen myös vatsan muotoon, joten ruumiinkuvan hyväksyminen, vatsan peittäminen tai jonkun muun vartalonosan korostaminen on ollut tietyn työn takana.


Tässäkin, Ihan Ulkona-kirjassa olevassa kuvassa minua ärsyttää lukematon asia; Hiusteni harmaat näkyvät osin, tukka on sotkuinen, kaksoisleuka (suurin kompleksini) näkyy myös, nenä on tosi iso ja iho hieman vihertävä. Puhumattakaan, että ärsyttää kun rinnat ovat niin isot ja näytän pullealta.

Kun näytän saman kuvan muille, näitä asioita ei edes huomaa. Näin oma kuva ja muiden näkemä ovat kaksi täysin eri asiaa.



Miten korjaan näitä omia kauneusvirheitäni ja mitä mieltä olen ulkonäöstäni muuten?  Mitä mieltä XL- mallinakin toimiva Elsa on omasta ulkonäöstään ja millä hassuilla vinkeillä hän kauneuttaan hoitaa?

Kuuntele podcast, niin tiedät! Ja katso youtube-video, missä jaamme top 5 noloimmat vinkkimme!

Laitan tähän arvonnan pystyyn! Ihan Ulkona-ruokakirja arvotaan niiden kesken jotka antavat ihan mitä vain palautetta podcastista ensi tiistaihin 7.11. mennessä! Saa laittaa tähän alle tai anikomaria (at) hotmail.com. Ja noloja kauneusvinkkejä saa laittaa...

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Mites saada ystäviä aikuisena?

Olen siitä kaupungista kotoisin, missä asun edelleenkin. Tämän takia minulla on erittäin hyviä ystäviä, joiden kanssa olen tuntenut yli kolmekymmentä vuotta. Heidän kanssaan ystävyys on melkein sisaruutta, sekä hyvällä että huonolla avalla. Heihin voi luottaa, tapahtuu mitä tahansa ja heille voi kertoa mitä vaan.

Monet meistä kuitenkin muuttavat pois synnyinsuduiltaan tai vieraantuvat ystävistään muuten. Tuntuu että yksinäisyys on lisääntynyt ympärillämme paljon. Monet pohtivat, miten saisi ystäviä.

Itselläni on muodostunut aikuisena useita ystävyyssuhteita, jotka ovat minulle yhtä rakkaita kuin lapsuudenystävätkin, mutta hieman eri lailla. Aikuisiällä ystävyys muodostuu joko työpaikassa olevien samanhenkisten ihmisten kanssa, tietyn elämänvaiheen ympärille (vauva-aika..) tai yhteisten harrastusten mukaan. Sitten kun vaihtaa työpaikkaa, tietty elämänvaihe loppuu ja harrastus ehkä muuttuu, jotkut ihmiset jäävät elämään silti, toiset ei. Ja ne jotka jäävät, niistä tulee oikeita ystäviä.

Minulla on ystävänä entinen pomoni, kollegani, alaiseni, yhteistyökumppanini. Olen saanut ystäviä myös ystävän ystävästä sekä tuttavan siskosta ja ihastuksesta. En pysty selittäämään, miksi juuri nämä ihmiset ovat jääneet elämääni, muuten kuin että meillä jotenkin salaperäisesti kemiat natsaa.'

Ystävät ovatkin minusta eri asia, kuin kaverit ja tuttavat (jotka ova ihania myös). Tuttavia ei tule ikävä, mutta ystäviä tulee. Minusta on tärkeää, että kaikilla on ainakin yksi ystävä. Ihminen on laumaeläin, ja ainakin minä kuivuisin pois, jos minulla ei olisi ystäviä jakamassa kaikkea hyvää ja huonoa mitä elämässämme tapahtuu.

 



Jotkut ystävät tapaa ihan sattumalta. Me Elsan kanssa tavattiin vähän niin. Meillä synkkasi heti. Sekin on ihmeellistä, että joidenkin ihmisten kanssa vaan tiedät, että olette samalla aaltopituudella, vaikka ei ole edes vielä tutustuttu sen kummemmin.

Koska meistä tuli ystäviä ja olemme tottuneet tekemään töitäkin ystävien kanssa, me halusimme myös tehdä jotain kivaa yhdessä. Keksittiin, että tehdään podcasteja joissa olisi vähän sellainen kaverifiilis. Että olisivat ikään kuin kavereitasi luurissa. Niissä puhuttaisi kaikesta, mistä mekin puhutaan omassa elämässämme; hassuista pikkujutuista, isoista surullisistakin asioista, meitä askarruttavista pulmista, lapsista, ruuasta, ulkonäöstä. Ihan kaikesta.

Ja koska Radio Helsinki liittyy oleellisesti siihen, miten me Elsan kanssa olemme tavanneet, niin saatiin mahdollisuus tehdä podcastit radiolle. Podcastin nimi on Elsan ja Anikon Kupla. Ensimmäinen kertoo ystävystymisestä aikuisena, yksinäisyydestä ja siitä miten me löydetään ystäviä. Ja toisemme. Kuuntele tästä! 

Lisäksi tehtiin youtubeen oma kanava, jossa podcasteihin liittyviä videoita. Niitäkin on ensimmäinen ulkona. Täällä. Hui.

Podcasteja tulee joka viikko ja niitä nostetaan myös meidän Faceen, josta voi käydä tykkäämässä.


Käy lukemassa myös Elsan juttu samasta aiheesta! Ja pliis anna palautetta podcastista! Aiheitakin saa toivoa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kun maailmani muuttui


Mietin pitkään kirjoitanko tästä ollenkaan. En vieläkään tiedä onko se hyvä vai huono.

Mutta kun sivusin asiaa jo aikaisemmin, tietäessäni vähemmän ja kirjoitan blogia myös omien ajatuksieni jäsentämisen takia, jotenkin tuntuu että on pakko. Ja ehkä tämä puhdistaa vähän ilmaa ja on helpompi hengittää. Näin saan tämän käsiteltyä loppuun. 

Tarinassa on aina kaksi puolta, tämä on minun puoleni.



Elämäni kääntyi päälaelleen, kun hän ilmoitti elokuussa lähtevänsä ja aloittavansa elämän yksin. Yhtäkkiä, ilman ennakkovaroitusta.

Olin surullinen, pettynyt ja vihainenkin. Syytin itseänikin. Olin luullut, että jos ja kun meillä on ongelmia, yritämme päästä niiden yli yhdessä. Mielestäni meillä oli paljon hyviä hetkiä, olin antanut ammattitaitoni hänen uuden uransa käyttöön ja ajatellut, että teemme yhteisen hyvän takia yhdessä töitä, olemme tiimi. Viime aikoina vaan muiden tapahtumien, kuten läheisen vakavan sairauden takia parisuhde jäi vähän jalkoihin, mutta olin luottanut perheeseemme ja että pääsemme vaikeidenkin aikojen yli. Yhdessä.

Lähtöilmoituksen jälkeen ajattelin, että tämä on raastavan surullista, mutta on hyvä jos hän haluaa selvittää itseltään yksin mitä haluaa. Ja ehkä tässä on vielä mahdollisuutta.

Jäin lasten kanssa ja aloin yksin järjestellä eroa. Isä tapasi lapsiaan säännöllisesti. Ajattelin, että kunhan olemme hänen kanssaan avoimia toisillemme ja yritämme saada vanhemmuuden toimimaan, niin saamme kaiken onnistumaan edes kohtalaisesti. Rehellisesti keskustellen.

Tässä kävi toisin. Sain tietää, että asiat eivät olleetkaan niin, kuin minulle kerrottiin. Hän ei lähtenytkään yksin, vaan toisen luo. Kesäsuhde, jonka minulle sanottiin olevan jo loppu. Sain tietysti muilta kuulla että asia ei ollut näin. Kaikelta putosi pohja. Hän lähti toisen kanssa ilman vastauksia ja rasitteita. Minulle jäivät vanhan suhteen arki, taloudelliset ja henkiset taakat.

Omasta mielestäni pitkä parisuhde on paljolti tahdon asia. Pitkä parisuhde, varsikin lapsilla varustettuna on välillä haastava, sen tietävät kaikki siinä olevat tai olleet. Arki on välillä vaikeaa, työ, lapset ja kaikki muu vastuu ja säätö imee mehut ihmisestä, niin että toisen läsnäolo välillä jopa ärsyttää. Kukaan ei ole täydellinen, sen huomaa kyllä pitkässä parisuhteessa. En minäkään.

Silti. Se ajatus, ettei joku halua korjata yhdessä missään vaiheessa mitä oli ja on, sattuu sydämeeni. Ettei suhteelle anneta mahdollisuutta selviytyä. Että toinen ottaa hyvän vastaan mutta ongelmien tullessa kun tahtoa yhteiseen tarvitaan, niin sitä ei löydy, vaan toinen lähtee, mieluummin vaihtaa toiseen, koska se on helpompaa, niin arkea ja kaikkea pääsee pakoon.

Vaikeinta on ymmärtää, miten toinen ei olekaan se, joksi häntä luulin. Suhde ja perhe, joka minulle ja lapsille oli tärkein, ei ollutkaan hänelle sitä. Rakkaus, luottamus, arvostus ja yhteiset tavoitteet eivät merkinneet sitä samaa kuin minulle.

Tältä tuntuu kun koko maailma muuttuu.

Nyt vaan täytyy rakentaa kaikki uudestaan. Pikkuhiljaa.

Kyllä se onnistuu.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Oluttärppejä Finnish Craft Beer Revolution-viikolle!

Minusta on aina hauskaa, kun ravintoloissa järjestetään erilaisia teemaviikkoja tai muita tempauksia, jolloin pääsee maistelemaan uusia oluita tai kuuntelemaan miten itse oluentekijä kertoo omista oluistaan.

Ensi viikolla käynnistyvät HOK-Elannon oluthuoneissa ympäri Helsinkiä ja Espoota Finnish Craft Beer Revolution-viikot, jossa pääsee maistamaan ihan uusia oluita eri mestoissa.

Koska oluen maistaminen on hauskaa, tehtiin siitä myös City-lehden kanssa pieni video someen. Tätä löytyy kaksi eri versiota, toinen lyhyt ja ytimekäs ja toinen pitkä ja perusteellinen. Valitse itse, kumman katsot!


Kokosin omat tärppini FCBR-viikolle. (On muuten vaikea muistaa tuo kirjainyhdistelmä)
Eri ravintolaketjut tai eriteemaiset ravintolat ovat ottaneet tietyn panimon oluita, joten kaikkea ei saa kaikkialta. Se on hauskaakin, tulee kierrettyä enemmän mestoja.

En ole oikeastaan maistanut ikinä huonoa olutta oululaiselta Maistilan panimolta, joten odotan erikoisesti viikolla lanseerattavaa hapanolutta EK2. Sitä saa maistaa Angleterressa ja Kitty´s Public Housessa.

Uudehkolta, mäntyharjulaiselta Nilkko Brewingiltä valitsin tärpiksi raparperilla maustettua Jumpy Vehnää, joka on tarjolla Kaislassa. Tapasin Nilkon oluentekijän Iiro Heikkilän ja hän kertoi, että oluessa käytetty raparperi on kotoisin hänen isoäitinsä pihalta. Liikkistä! Kaislasta löytyy myös minulle hieman tuntemattomampi Kanavan Panimo, jonka Kurki Vehnässä on sahtimallasta, sen aion ainakin maistaa.

Olhuseissa on tarjolla Stadin Panimoa ja sieltä kiinnostaa eniten Victrix Helsch, kiinnostava kölsh-tyylinen olut, joka on kuitenkin esikuvaansa humaloidumpi. Pidän erittäin paljon kölscheistä, joten odotan tätä innolla.

Saimaan Juomatehtaan oluita saa mm. Amsterdam- ja Rotterdam oluthuoneista. Siellä kutkuttelee Brewer´s Special Mullet Pilsner, koska hyvä pilsner on aina mukava juoda, enkä ole tätä vielä maistanut. Plevalta taas kiinnostaa Finlayson Art Ale, hedelmäinen olut, jossa on makua pehmentävää kauraa. Sitä ja muita Plevna-oluita saa Kuikasta, Joutsenesta ja Poseidonista.

William K on yksi lempioluthuoneketjuni. Asuin aikanaan William K Mannerheimintien yläkerrassa ja se on jättänyt tietyn lukkarirakkauden koko ketjua kohtaan. Muistan vieläkin miten hienoa oli, kun siellä oli matot pöytien päällä. William K-oluthuoneissa on tarjolla FCBR-viikon ajan Fat Lizardin oluita, joista pääsin maistamaan Hop On IPA-uutuutta etukäteen. Oli hyvä, reippasti huomaloitu, jopa öljyisen katkera, mutta silti aika helpostijuotava IPA.

Ensi viikolla on myös iso kasa tastingeja, joihin voi tulla maistamaan oluita ja kuuntelemaan oluentekijöitä sekä hevosajelua baarista toiseen torstaina 19.10. Itse olen päättänyt mennä ainakin Maistilan, Kanavan, Stadin Panimon ja Fat Lizardin tastingiin sekä tietysti hevoskärryilemään. Nähdään ehkä siellä!