perjantai 24. maaliskuuta 2017

Olut ja juustohommia, hyviä hommia!


Perjantai. Lempi-ilta. Kun koko viikonloppu on edessä, ei tarvitse tehdä mitään (en yleensä ota mitään menoja perjantai-illalle). Meidän perheellä on aina pizza-ilta perjantaisin. Joku kiva olut siihen pizzan viereen, sohvalle, leffa pyörimään ja perhe viereen.

Jälkiruuaksi pala juustoa ja toinen, jälkkäriksi säästetty hapan tai täyteläinen olutherkku.



Olen niitä ihmisiä joiden on pakko syödä juodessaan. Jos juon mitä tahansa alkoholia ilman ruokaa tai naksuja, minulle tulee hetken päästä aivan hillitön nälkä. Vaikka olisin ihan täynnä. Ei kiva. Ja muutenkin, minusta vaan kaikki alkoholi maistuu paremmalta ruuan kanssa.

Mitä enemmän maistelen oluiden kanssa erilaisia juustoja, sitä enemmän rakastun niiden yhdistelmään. Muutenkin, juusto on helppoa syötävää, sitä saa suhteellisen pienellä hinnalla tosi hyvälaatuista kamaa ja juustoa on helppo säilyttää (paitsi jos se katoaa jääkaapista, niin kuin meillä) . Ja olut maistuu juuston kanssa niin hyvältä!

Kokeile vaikka kuvassa hetken näkyvää hyvää, kypsää goudaa ihanan happaman vadelmalla maustetun berliner weisse-oluen(jotkut ehkä arvaa, minkä merkkistä) kera. Ei kuulkaa ehtinyt kauan laudalla levätä ennen kuin katosi parempiin suihin.

Muistutukseksi oluen ja juuston yhdistelmästä otin tähän pienen pätkän Niin Monta Olutta-kirjasta. Enpä muistanutkaan näin kirjoittaneeni, mutta huomasin, että tässä olen listannut hyviä perusvinkkejä oluen ja juuston yhdistämiseen.



Kun maistelet oluita ja juustoja, valitse oluet vähän vahvemmasta päästä, koska juustojen rasvaisuus vaatii oluelta runsaan maun ja alkoholipitoisuuden. Toinen vaihtoehto on ottaa alkoholiprossiltaan mieto, mutta maultaan hapan olut. Muutenkin miedolle juustolle valitaan mieto, vähän katkeroa sisältävä olut, voimakasmakuisen juuston seuraksi voi ottaa vahvemman oluen.

Aloittelijan hyvä perussetti on:
-          Sinihomejuusto – porter tai IPA-olut
-          Kova kypsytetty juusto kuten vanha gouda – vaalea luostarityylinen ale-olut
-          Brie – Saison-olut tai lambic
-          Vuohenjuusto – vaalea hapan vehnäolut

Muita hyviä settejä on: 

Kovajuustopruuvi

Gouda – Saison
Gryere – brown ale
Cheddar- barley wine
Vahva emmental – Tumma lager
Mieto gouda/emmental –  mieto, hedelmäinen ale

Suomalaisten juustojen pruuvi
Savujuusto -  tumma belgiale
Leipäjuusto – sahti 
Kotijuusto -  kotimainen lager

Valkoisten juustojen pruuvi
Fetajuusto -  vaalea, hedelmäinen golden ale
Halloumi – makean hedelmäinen hapanolut
Vuohenjuusto –  vaalea vehnäolut


Juustotarjottimelle voi valita 5–6 erityyppistä herkkua ja varsinaiseen juustopöytään jopa kymmenen. Muista ottaa juustot huoneenlämpöön vähintään tuntia ennen tarjoilua: Varaa joka juustolle oma veitsi. Jos varaat juustojen viereen hedelmiä tai hilloja, ne muuttavat juuston makua paljon, joten ehkä kannattaa mieluumin varata esille leipää ja erilaisia keksejä.

Paras tapa maistaa oluita ja juustoja on se, että pyytää kaverit kylään, jokainen tuo juuston ja pari olutta. Kasataan kaikki oluet pöytään ja juustot esille. Sitten vaan maistellaan. Se on kyllä kivaa. Muistan itsekin, miten maistoimme Mikan ja Nellan kanssa kerran 17 eri juustoa ja parikymmentä olutta. Oi. Oli meillä hauskaa.... 

Hyvää viikonloppua!


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Jäätelötesti - Kesän uutuudet


Koko perhe rakastaa jäätelöä. Saimme kasan kesän uutuusjäätelöitä testiin, ja kun meillä ei ole kuin pakastelokero, kaikkien iloksi söimme osan jädeistä heti.

Suosikit erottuivat helposti.

Parasta oli Fazer Salmiakkijäde. Oi. 



Toinen suosikki oli Aino Raparperi&jugurttijäätelö. Oma suosikkini. 


Skidit pitivät suklaa-Puffetista.



Tuhti ja makea oli Fazerina-jäätelö. Hyvää mutta vähän-osastolle. 


Mikan paras oli Laku Super.


Oli siellä muitakin hyviä; Poksahteleva mehujää, Pigviinituutin hedelmäsydän-tuutit ja Valion puolukka-vaniljajäde.

Jäätelönsyöminen on kyllä kivaa. Syön juuri tuon puolukkajäätelön jämiä kun kirjoitan tätä :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Tasa-arvosta ja vähän puutarhastakin


Huomasin juuri vähän aikaa sitten, että olen itse työskenellyt pääosin aika miesvaltaisilla aloilla.  Kun nyt haluan tänään, Minna Canthin päivänä kirjoittaa vähän tasa-arvosta, kannattaa muistaa tämä. Naisvaltaisilla aloilla varmaan kokemuksia on erilaisia.

Kun olin nuorempi, en välittänyt tasa-arvosta niinkään, minusta näytti että miehillä ja naisilla oli jo yhtenevät mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ja palkkaansa. Tämä kuva oli varmaan siksi niin ruusuinen, että malli kotona oli hyvin tasa-arvoinen, lisäksi opiskelin yliopistossa monessa eri tiedekunnassa aika sekajoukon kera ja tein silloin töitä ravintola-alalla opiskelujen ajan. Ravintola-ala, varsinkin salin puolella, on edelleen mielestäni yllättävän tasa-arvoinen, kun puhutaan ylennyksistä ja palkinnoista, siellä enemmän vaikuttaa hyvä osaaja, joten ravintolan salista minulla on pelkästään hyviä kokemuksia tasa-arvon toteutumisesta. 

Mutta kun ikää tuli ja siirryin (edelleen hyvin miehiselle) olutalalle ja markkinointiosastoon, huomasin eroja teollisuudessa ja alassa. Tietysti jo palkassa ja ylenemisessä, mutta myös pienemmissä asoissa, jotka minusta vaikuttavat näihin isompiin asenteilla. Kun keskustelin naisystävieni kanssa eri aloilta, he olivat huomanneet samoja tapoja, jotka tuntuivat usein hassuilta. Esimerkiksi sen, että monella alalla kokouksessa kuin kokouksessa oletetaan, että naiset pitävät pöytäkirjaa tai kirjoittavat taululle työryhmissä asioita, jos ryhmässä on yksi nainen, "kun sulla on parempi käsiala kuin meillä miehillä." tai "te naiset olette niin huolellisia". Voi kuulkaas, olen itse vasenkätinen, oma kirjoitukseni on niin epäselvää, ettei siitä siitä saa selkoa edes minä itse. Persoonani on taas nimenomaan isojen linjojen toiminnan mukaista, olen auttamattoman huono pienissä yksityiskohdissa ja huolellisuuteni on (koulutodistuksenkin mukaankin) välttävää. Toinen ärsyttävä tapa minkä huomasimme, oli että sekä miehen että naiset olettavat että naiset keittävät kahvin, jos sitä ei ole valmiina. Miksi?

Tuhansissa kokouksissa istuneena ja monissa projekteissa olleensa olen myös huomannut sen, että miehet luontaisesti kehuvat toisivaan enemmän uusista ideoista. Tämä on hieno piirre, joka usein kylläkin yleensä menee mieheltä miehelle. Vai tunnistaako muu nainen sen, että kokouksessa sanoo idean, johon kukaan ei reagoi, mutta kun mies sanoo saman, niin siihen tartutaan. Tämä oli muuten huomattu Obaman Barackin hallinnossakin.

Nyt kun ikää on hitusen yli neljäkymmentä, olen tullut aika pitkän matkan. Näen paljon epäkohtia miesten ja naisten välillä työelämässä, hyvin monella tapaa. Olen feministi. Minusta tasa-arvossa on hyvin paljon tekemistä, edelleen jos olet valkoinen heteromies, sinulla on paremmat lähtökohdat kuin täsmälleen saman taustan omaavalla naisella. Olen myös ensimmäistä kertaa törmännyt samanikäisten miesten kommentointiin neljäkymppisten naisten vanhuudesta (ihan oikeasti), joka tuntuu aivan uskomattomalta. Me ollaan samanikäisiä, miten minä olen vanha ja mies ei?

En aio nyt mennä siihen, mikä kaikki on tasa-arvossa pielessä(se on niin pitkä juttu) mutta haluan painottaa muutamaa asiaa.  Tasa-arvosta puhuttaessa, olen sitä mieltä, että paljon voivat naiset tehdä itse. Ihan arkisiakin juttuja. Nostetaan omaa arvoamme. Ei siis pliis tarjouduta keittämään kahvia ja kirjoittamaan pöytäkirjoja. Ehdotetaan kokouksiin kiertävät kahvivuorot ja pöytäkirjan pitämiset(näin fiksu esimies tekee).  Ei tehdä itsestänne mieskollegoiden tai esimiesten sihteereitä, jos se ei ole työkuvamme. Ei meidän tarvitse tarjoutua etsimään kokouspaikkaa, tilata sämpylöitä tai toimimaan emäntänä, kyllä miehetkin sen osaa.

Ja naiset, kehutaan muita kokouksissa hyvistä ideoista, niin miehiä kuin naisia. Kehutaan. Verkostoidutaan sekä miesten että naisten kesken. Ollaan ylpeitä omasta itsestämme ja ideoistamme. Kerrotaan oma idea niin monta kertaa, että joku reagoi siihen (tätä minä teen, usein onnistunein tuloksin). Tartutaan uusiin haasteisiin, oman kokemukseni mukaan se kannattaa aina. Ei epäröidä, uudet asiat oppii kyllä. Ihailen useiden miesten tapaa vaan tarttua asiaan, ja opetella se matkan varrella. Tehdään sama. Tätä olen itsekin pyrkinyt noudattamaa, ja onneksi se on vienyt minut rakastamaani radiotyöhön, jo kolmen erilaisen kirjan pariin ja nyt nyt kuukauden päästä ensimmäisiin drinkkikisoihini. Muitakin uusia asoita on tulossa. Jee!

Itse olen sitä mieltä, että kaikista paras työyhteisö on sellainen, jossa on sekä miehiä että naisia. Ainakin minulle. Silloin homma toimii, ryhmässä on voimaa, ideat sinkoilevat ja tulosta syntyy. Tasa-arvo minulle onkin sitä, että tämä toteutuisi sekä mies-että naisvaltaisilla aloilla mahdollisuuksien mukaan.

Itse olen onnekas, oma äitini ja lähimmät naisystäväni ovat ihailtavia esimerkkejä kaikki rohkeista ja äänekkäistä naisista, jotka ovat tehneet elämästä itsensä näköisen, joten malleja ei ole puuttunut.

Tasa-arvon kunniaksi kuvissa yhden toteutuneen uuden asian, Ihan Ulkona- kirjan kuvausreissulta puutarhassa kuvattuna pieniä naisia ja miehiä, sekä yksi rakas ystäväni, joka on äänekäs ja rohkea, hyvä esikuva myös tasa-arvoa ajatellen.

Kesä-ajatuksia ja hyvää tasa-arvon päivää!













Ps. Ihan Ulkona siis kohta ihan ulkona!

Kuvat Sami Repo

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Mallaspossua oluessa&uunissa


Nykyään oma filosofiani on lihan suhteen - vähemmän mutta parempaa. Yritän välttää sitä halvinta kamaa ja suosia laatua lihassakin. Nykyään onneksi vaihtoehtoja on.

Tämän takia kiljuin onnesta kun Kaartilan Mallaspossu tarjosi lihaa reseptikokeiluun.  Tämä possunliha on minulle lähellä sydäntä myös sen takia, että lihapossujen ruokinnan perustan muodostaa Saimaan Juomatehtaan oluen valmistuksessa käytetty mäski. Panimo tekee mäskin luomuviljasta ja oluenpanon jälkeen se kierrätetään Kaartilan tilalle. Mäskiä sekoitetaan mm. kotimaisen vehnän, rypsirouheen, herneen tai härkäpavun kanssa. Siinä on syytä kerrakseen ostaa tätä possua. Maun lisäksi tietysti.

Me saimme kokeiltavaksemme mm. tosi hyvää kassleria, josta päätimme tehdä itämaishenkisen possupadan. Inkiväärioluella.


Itämaista possupataa

Noin 1 kg kassleria, 3 valkosipulinkynttä(kuorittuna ja viipaloituna), noin 4 cm pala tuoretta inkivääriä(kuorittuna ja viipaloituna), vajaa desi öljyä, 5 rkl palmusokeria, vajaa desi inkiväärillä maustettua olutta (meillä Hiisi Inki, inkiväärinen pale ale), 4 rkl soijakastiketta, 3 rkl valkoviinietikkaa, suolaa ja mustapippuria, rosépippuria ja tuoretta korianteria viimeistelyyn

Kuutio liha. Kuullota valkosipulia ja inkivääriä öljyssä padassa koko ajan sekoitellen. Lisää sokeri ja jatka sekoittamista kunnes sokeri sulaa. Lisää lihanpalat ja ruskista viitisen minuuttia. Lisää sitten olut, soija, etikka, suola ja pippuria. Hauduta liha kannen alla kypsäksi noin parin tunnin ajan. Katso että liha on mureaa ja liemi on kiehunut kokoon(sen pitäisi olla sakeaa). Maista lientä aina välillä.

Me tarjosimme lihan paistetuilla vihreillä pavuilla ja ruusukaaleilla sekä basmatiriisillä. Päälle revittiin korianterisilppua ja siroteltiin rosépippuria( ihan kingi mauste, kannattaa käyttää!). Juomana tietysti sama olut, kuin mitä ruuanlaitossakin käytettiin.

Possunlihan tarjosi Kaartilan Mallaspossu, koko perhe kiittää!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tislaamo Bar ja ensimmäiset drinkkikisani


Olen osa Suomen Baarimestariyhdistyksen hallistusta ja siitä intoutuneena lupauduin kisaamaan (ensimmäistä kertaa elämässäni) Calvados International Vogue -drinkkikisassa lehdistön edustajana. Itse ammattilaissarjassa kisaa baarimestari Noora Nyrhilä ja opiskelijasarjassa Kristiina Erinko. Ja sitten minä. Apua. Mutta itsepä olen sanonut että (melkein) kaikkea täytyy kokeilla.

Kehitin siis oman drinkkireseptin kisaan (siinä on olutta, hehe) ja meillä oli Nooran kanssa ekat treenitkin Tislaamo Baarissa, missä Noora on töissä. Ihana baari, hyvällä drinkkilistalla. Suosittelen.




Olen itse ollut baarissa töissä toistakymmentä vuotta, mutta drinkkikilpailut eivät ikinä ole oikeasti kiinnstaneet, muuta kuin katsojan näkökulmasta. Siksi tämä on minulle täysin uusi kokemus. Opastajana ekoissa harkoissa olikin yhdistyksen puheenjohtaja Jarkko ja tietysti Noora, jonka mainiota suoritusta pääsin katsomaan ja oppimaan.  Ekalla kerralla itse treenasin jäiden ja vesien kaatelemista, koska perusdrinkkientekohomma on sillä lailla erilaista kuin drinkkikilpailut, että kilpailuissa jäiden kanssa pelataan niin paljon enemmän kuin baarityössä yleensä. Huh.

Samalla kun minä sähläsin jäiden kanssa, opin kilpailutyöskentelystä. Noora on kilpaillut jo paljon enemmän ja Jarkko on kokenut myös tuomaripuolella. Heidän kanssaan on hyvä oppia. Varsinkin, kun voi tehdä drinkkejä noilla ihanilla ruusukultaisilla baarivälineillä.

Tislaamo Bar on osa Helsinki Distilling Companya Teurastamolla. Kävin kiertämässä myös itse tislaamon puolella. Pieni mutta kiva. Kannattaa kysyä tislaamokierroksia Tislaamo Baarista.



Kurkistelin myös tuotekehityksen puolelle.

Nyt jatkan harjoittelua vähän itsekseni. Lasit ja kilpailureseptin ainekset on hankittu, joten kaikki on melkein valmista. Itse kilpailut ovat 9-10.4. Ranskassa. Vähän jännittää!